Sydney

Oon kerenny näkemään ja kokemaan niin paljon jo täällä! Sydney ei tunnu enään niin vieraalta isolta miljoona kaupungilta! Keskusta alkaa olemaan jo tuttu, pysytyn jopa liikkumaan ilman Google MapsiäxD Junat ja bussit löytyy useimmiten helposti, vaikka niitä kulkeekin maan alla monessa kerroksessa?! Kuitenkin joka kerta Cityssä käydessäni löydän jonkun uuden mielenkiintoisen paikan, luulen että tästä kaupungista riittäisi koluttavaa loppuiäksi. 

Kokonaisuudessaan tää kaupunki on niin kaunis! Voin vaan kävellä tunteja ympäri keskustaa ja ihastella. Korkeita pilvenpiirtäjiä riittää, unohtamatta ihania vanhempia rakennuksia, jotka on hyvin kunnostettuja. En ymmärrä miten näin iso kaupunki voi olla näin siisti, roskia ei näy juuri missään ja kaikki puistot ja pihat on niin hyvin hoidettuja! Siisteys ulottuu myös julkisiin vessoihin, ne on niin tip top siistejä verrattuna Suomeen.

Viikonloppuja oon täällä ehtinyt viettää jo yllätttävän monta, niin monta etten ees muista minä viikonloppuna kävin missäkin paikassa! Tässä tiivistettynä osa mun seikkailuista täällä:

Ooppera talo

Tää kuuluisa rakennus on oikeesti hieno, tosin paljon pienempi kuin olin kuvitellut. Sisällä rakennuksessa en oo vielä kerennyt käymään, mutta ulkopulelta oon ihastellut sitä läheltä ja kaukaa, maalta ja mereltä!

Sydneyn maamerkki Harbour Bridge, on muuten yllättävän pitkä silta ja sillä kulkee miljoona autokaistaa rinnakkain!

Luna Park on kiva, tosin hirmu meluisa pieni huvipuisto, sieltä mahtavat näkymät Harbour Bridgelle ja Ooppera talolle!

Botanic Garden on niin kaunis puisto ihan Ooppera talon vieressä. Oon käyny siellä jo useampaan otteeseen, mutta noi kuvat sieltä, kun olin saksalaisen aupairin seurassa!

Darling Harbour on yks mun lemppari paikoista täällä, varsinkin pimeellä, satama on niin täynnä kauniita valoja. Niistä tosin ei mulla oo yhtään kuvaa mutta eiköhän sekin asia ehdi korjaantua!

Palm Beach oli raskaan bussimatkan päässä, bussi oli tupaten täynnä (lämpötila ulkona oli +30), mutta oli se näkemisen arvoinen! 

Niin paljon kaikkea oon näiden lisäksi nähnyt ja niin paljon lisää on vielä nähtävää! Hätäilen jo kerkeänkö kaikkea haluamaani ehkees näkemään...

Terkuin, 

Reetta

I like it here

Mun on hyvä täällä. Ainakin nyt fiilikset on sellaiset. Oon löytänyt paljon kavereita täältä ja melkein joka viikonloppu tapaan uusia! Oon nauranut ja itkenyt (tosin ilosta...). Oon urheillut ja laiskotellut. Mulla on jo omat aussi lemppariherkut (TimTams <3) ja oon oppinut aussi aamupalan salat (peanutbutter). Lenkkipolut on alkaneet vakiintua, enkä eksy enää niin useesti. Bussikuskit tunnistaa mut jo ja tervehtii nimeltä...xD (en tiedä miten niin pääsi käymään...). En meinaa jäädä enää auton alle jokaisessa risteyksessä ja oon jo tottunut liikennevaloihin. Arkipäivät täällä sujuu jo rutiinin omaisesti, vaikkaikin joka päivä on aina erilainen.

Puhelinliittymää uudestaan ladatessani viikko sitten tajusin, että hei oon ollut täällä jo kuukauden! Piti oikeesti pysähtyä ja miettiä että voiks se olla totta! Aika menee niin nopeesti. Viikot menee niin vauhdilla lasten kanssa että tuntuu kuin eläisin aina vaan viikonloppua. Toki on päiviä kun mikään ei vaan suju. Sateiset päivät on usein haastavia, koska emme pääse ulos riehumaan. Joskus taas jotakuta vaan kiukuttaa. Haastavinta on saada pidettyä kaikki neljä lasta iloisina samaan aikaan...xD Kaikesta on kuitenkin selvitty. Tosin tää viikko on tuntunut tuskaisen pitkältä ja vaikeelta, kiitos vatsapöpön joka riehuu perheessä, mutta onneksi sekin alkaa olla selätetty!

 

Äiti ja tytöt on usemmankin kerran kysellyt saanko täällä tarpeeksi ruokaa. Voin luvatta että syön täällä paremmin kuin hyvin. Hetki multa kului näiden ruokailutapoihin totutellessa kylläkin, mutta ruoat on alusta asti olleet niin hyviä, (kiitos host-äitin!). Aamupala on melko samanlainen kuin Suomessakin, jos peanutbutteria ja vegemiteä ei lasketa, mutta puuroakin täältä löytyy. Tosin se valmistetaan aina mikrossa... Päivän aikana lapset syö paljon erilaisia snacksejä, tuntuu että ne syö oikeestaan kokoajan, (tää ihmetytti muo eniten). Lounaaksi on tapana syödä leipää tai wräppejä, illalla seitsemän jälkeen syödään jumalaton dinneri. Lounas aikaan mulla on useimmiten aikaa vaan olla, joten tykkään käydä läheisellä rannalla picnicillä yksikseni, siellä on niin nättiä! Mutta kyllä äiti saan täällä syödäkseni.

Tälläisiä fiiliksiä täältä tällä kertaa!
Palaillaan!
-Reetta

10 päivää maapallon tällä puolen!

Selvisin tälle puolen maapalloa elävänä! 30 tunnin matka ei tuntunut missään. Sain nukuttua suhteellisen hyvin lennoilla, kiitos niskatyynyn ja Cathay Pacificin tarjoamien vilttien! Viimeinen lento Hong Kongista Sydneyyn oli jo hieman puuduttava ja aika tuntui kuluvan todella hitaasti, mutta siitäkin selvittiin. Etukäteen jännittämäni Australian tulli ( kiitos tästä kuuluu Australian rajalla ohjelmalle, jota muten kuvattiin kentällä juuri samaan aikaan!) olikin läpihuuto juttu, ketään ei kiinnostanut laukkuni sisältö, varallisuuteni, taikka viisumini.

Elämä täällä on alkanut hyvin. Host-perheeni on tosi mukava ja lapset niin suloisia! Aika on kulunut nopeasti, lapset pitävät huolen ettei tekemisen puutetta tule. Oon sopeutunut tänne todella nopeasti. Oli heti alusta asti tervettullut olo! Kielen kanssakaan ei ole ollut pahemmin ongelmia. Ymmärrän yleensä lähes kaiken mitä kuulen, (ellei joku puhu tosi vahvalla Aussi-aksentilla) vastaaminen toisinaan saattaa viedä tovin, mutta eiköhän se siitä! On ollut hauska huomata, miten täällä tehdään ihan pienetikin asiat toisin, kuten osoitetta kirjoittaessa ilmoitetaan ensin talon numero kadun nimen sijaan. Paljon on siis opeteltavaa...  Lisäksi ihmiset täällä on oikeasti todella ystävällisiä, aina kysytään kuulumisia ja tervehditään iloisesti!

Ekat päivät täällä kuluivat lähinnä ihmetellessä ja asioiden hoitamisessa. Pikkuhiljaa oon alkanut saada rutiineista kiinni ja uskallan hakea jääkaapistakin jo ruokaa xD. Hankittiin yhdessä host-äitin kanssa mulle paikallinen liittymä ja pankkitili, lisäksi käytiin anomasssa medicare kortti. Kaikki sujui yllättävän helposti!

Viikonloppuna kävimme tässä lähellä kevät markkinoilla, oli hieman isommat markkinat kuin meilläpäin kotona... Lapsille oli valtavasti kaikkea tekemistä. Söin niin hyviä suklaakuorrutteisia mansikoita! Sunnuntaina kerkesin jo käydä treffaamassa muita aupaireja Bondi Beachilla. Rannalla oli hurjasti ihmisiä, vaikka sää oli melko kylmä ja tuulinen.

Tällä viikolla oon oikeasti päässyt jo "töihin", edellisen aupairin lähdettyä. Oon saanu väritellä, keinua, rakennella legoja ja majoja! Keskiviikkona kävimme Taronga Zoossa ihmettelemässä kenguruita ja koalia. Eläinpuisto oli valtava ja sen kiertämiseen ei riittänyt päivä pienten lasten kanssa!

Näkymät parvekkeelta

Oon kerenny käydä täällä jo parikertaa lenkillä. Ei voi muuta sanoa kuin, perfect! Maisemat täällä on niin ihanat! Mäkien päältä näkyy pitkälle merenlahtiin, ja miltei jokainen tie tällä alueella vie rantaan. Tää talo on aivan ihanalla paikalla, rinteessä, meren rannalla. Alas rantaan vie portaat (joita on enemmän kuin tarpeeksi, ainakin noustessa...), rannassa on laituri, jossa kasa suppailu-lautoja ja kajakkeja. (Lämpimiä kesäpäiviä odotellessa..) Aidoilla istuskelee papukaijoija ja koivujen sijasta pihalla on palmuja ja eucalyptus-puita. On niin hassua miettiä, että täällä on mun koti seuraavat kuusi kuukautta!

-Reetta

And so the adventure begins

Mulla on aina ollu haaveena lähteä ulkomaille pitemmäksi aikaa. Rakastan matkustelua ja aurinkoa. Paljon oon nähnyt jo maailmaa perheen kanssa lomaillessa sekä erilaisten leirien ja kisamatkojen kautta. Joka matkan jälkeen oon huomannu miten paljon enemmän maailmalla on mulle näytettävää. Aiemmin ei yksinkertaisesti ole vain ollut aikaa lähteä, koulu ja harrastukset, ovat rytmittäneet mun

arkea koko pienen elämäni. Nyt lukiosta valmistuttuani päätin toteuttaa yhden unelmistani, tarttua hetkeen ja lähteä viettämään välivuotta Australiaan! 

Viimeiset kymmenen vuotta arki on ollut aika samanlaista vuodesta toiseen. Kesäisin suunnistin ja leireilin, talvisin päivät meni koulussa ja illat jäähallilla. (+lauantai aamun ihanat kello kasin treenit.) Kaverit koostui lähinnä treenikavereista, koska koulukavereita ei oikeasti vain kerennyt nähdä arkena. Onneksi kummankin lajin kautta sain ihania elinikäisiä ystäviä joita ilman en ois varmaankaan jaksanut näin kauaa! Nyt tuntui kuitenkin vain siltä että on pakko vaihtaa maisemaa, edes hetkeksi.

Australia on aina kiinnostanut mua. En oikein tiedä itsekkään miksi, se on aina vaan tuntunut sellaiselta maalta jossa olis kiva viettää pitempikin aika.  Lukiossa kaikki muut miettivät minne hakisivat valmistuttuaan, minä en. Mulle oli aika selvää alusta asti että haluan ensin matkustella ja sitten vasta miettiä opiskeluja. Lääkis mulla on toki aina ollut haaveena, mutta haluaisin opiskella ulkomailla. Englanti ei ole ollut mulle koskaan helppoa, joten tämän takia Australia ja Au Pair jutut valikoituivat välivuoden kohteeksi. Ketä nyt ei kiinnostaisi lähteä surffaamaan koalakarhujen ja kenguruiden kanssa? ;)

Lähteminen tuntuu yllättävän helpolta. Oon oottanut pääseväni lähtemään jo niin kauan, että oon niin innoissani vaan, enkä ees tajuu miettiä muuta. Tuntuu ettei mulla täällä Suomessakaan oo mitään mikä pidättelis. Toki kavereita ja perhettä tulee ikävä, mutta tiedän että ne on täällä mua oottamassa takas. Australiassa voin halutessani jatkaa harrastuksiani ja pääsykokeisiinkin lukeminen onnistuu maailman toiselta puolen. Tän blogin tein pitkän harkinnan jälkeen, ihan vaan jakaakseni mun kommenluksia maailmalla sukulaisille ja kavereille. Katsotaan kuinka kauan blogi pysyy pystyssä (en saa pidettyä kaktustakaan hengissä...).  

Nyt istun mun huoneessa koneen ääressä, niinkuin aika useesti. Ajatukset harhailee kun katson lattialla olevaa melkein pakattua matkalaukkua (oikeesti melkein tyhjää, koska asioita ei kannata hoitaa ajoissa...xD) Huomenna käyn vikaa kertaa pitkään aikaan nukkumaan omaan sänkyyn, tiistai aamuna lähden kohti Sydneyä mukanani biksut, lenkkarit, passi ja pelkkä menolippu! Tuntuu niin hullulta ajatella, että kohta mun koti on maailman toisella puolella 15 000 kilometrin päässä täältä! En voi muuta sanoa kuin blogin nimeenkin viitaten, Carpe Diem-tartu hetkeen.

-Reetta