Mun on hyvä täällä. Ainakin nyt fiilikset on sellaiset. Oon löytänyt paljon kavereita täältä ja melkein joka viikonloppu tapaan uusia! Oon nauranut ja itkenyt (tosin ilosta...). Oon urheillut ja laiskotellut. Mulla on jo omat aussi lemppariherkut (TimTams <3) ja oon oppinut aussi aamupalan salat (peanutbutter). Lenkkipolut on alkaneet vakiintua, enkä eksy enää niin useesti. Bussikuskit tunnistaa mut jo ja tervehtii nimeltä...xD (en tiedä miten niin pääsi käymään...). En meinaa jäädä enää auton alle jokaisessa risteyksessä ja oon jo tottunut liikennevaloihin. Arkipäivät täällä sujuu jo rutiinin omaisesti, vaikkaikin joka päivä on aina erilainen.
Puhelinliittymää uudestaan ladatessani viikko sitten tajusin, että hei oon ollut täällä jo kuukauden! Piti oikeesti pysähtyä ja miettiä että voiks se olla totta! Aika menee niin nopeesti. Viikot menee niin vauhdilla lasten kanssa että tuntuu kuin eläisin aina vaan viikonloppua. Toki on päiviä kun mikään ei vaan suju. Sateiset päivät on usein haastavia, koska emme pääse ulos riehumaan. Joskus taas jotakuta vaan kiukuttaa. Haastavinta on saada pidettyä kaikki neljä lasta iloisina samaan aikaan...xD Kaikesta on kuitenkin selvitty. Tosin tää viikko on tuntunut tuskaisen pitkältä ja vaikeelta, kiitos vatsapöpön joka riehuu perheessä, mutta onneksi sekin alkaa olla selätetty!
Äiti ja tytöt on usemmankin kerran kysellyt saanko täällä tarpeeksi ruokaa. Voin luvatta että syön täällä paremmin kuin hyvin. Hetki multa kului näiden ruokailutapoihin totutellessa kylläkin, mutta ruoat on alusta asti olleet niin hyviä, (kiitos host-äitin!). Aamupala on melko samanlainen kuin Suomessakin, jos peanutbutteria ja vegemiteä ei lasketa, mutta puuroakin täältä löytyy. Tosin se valmistetaan aina mikrossa... Päivän aikana lapset syö paljon erilaisia snacksejä, tuntuu että ne syö oikeestaan kokoajan, (tää ihmetytti muo eniten). Lounaaksi on tapana syödä leipää tai wräppejä, illalla seitsemän jälkeen syödään jumalaton dinneri. Lounas aikaan mulla on useimmiten aikaa vaan olla, joten tykkään käydä läheisellä rannalla picnicillä yksikseni, siellä on niin nättiä! Mutta kyllä äiti saan täällä syödäkseni.
Tälläisiä fiiliksiä täältä tällä kertaa!
Palaillaan!
-Reetta
