And so the adventure begins

Mulla on aina ollu haaveena lähteä ulkomaille pitemmäksi aikaa. Rakastan matkustelua ja aurinkoa. Paljon oon nähnyt jo maailmaa perheen kanssa lomaillessa sekä erilaisten leirien ja kisamatkojen kautta. Joka matkan jälkeen oon huomannu miten paljon enemmän maailmalla on mulle näytettävää. Aiemmin ei yksinkertaisesti ole vain ollut aikaa lähteä, koulu ja harrastukset, ovat rytmittäneet mun

arkea koko pienen elämäni. Nyt lukiosta valmistuttuani päätin toteuttaa yhden unelmistani, tarttua hetkeen ja lähteä viettämään välivuotta Australiaan! 

Viimeiset kymmenen vuotta arki on ollut aika samanlaista vuodesta toiseen. Kesäisin suunnistin ja leireilin, talvisin päivät meni koulussa ja illat jäähallilla. (+lauantai aamun ihanat kello kasin treenit.) Kaverit koostui lähinnä treenikavereista, koska koulukavereita ei oikeasti vain kerennyt nähdä arkena. Onneksi kummankin lajin kautta sain ihania elinikäisiä ystäviä joita ilman en ois varmaankaan jaksanut näin kauaa! Nyt tuntui kuitenkin vain siltä että on pakko vaihtaa maisemaa, edes hetkeksi.

Australia on aina kiinnostanut mua. En oikein tiedä itsekkään miksi, se on aina vaan tuntunut sellaiselta maalta jossa olis kiva viettää pitempikin aika.  Lukiossa kaikki muut miettivät minne hakisivat valmistuttuaan, minä en. Mulle oli aika selvää alusta asti että haluan ensin matkustella ja sitten vasta miettiä opiskeluja. Lääkis mulla on toki aina ollut haaveena, mutta haluaisin opiskella ulkomailla. Englanti ei ole ollut mulle koskaan helppoa, joten tämän takia Australia ja Au Pair jutut valikoituivat välivuoden kohteeksi. Ketä nyt ei kiinnostaisi lähteä surffaamaan koalakarhujen ja kenguruiden kanssa? ;)

Lähteminen tuntuu yllättävän helpolta. Oon oottanut pääseväni lähtemään jo niin kauan, että oon niin innoissani vaan, enkä ees tajuu miettiä muuta. Tuntuu ettei mulla täällä Suomessakaan oo mitään mikä pidättelis. Toki kavereita ja perhettä tulee ikävä, mutta tiedän että ne on täällä mua oottamassa takas. Australiassa voin halutessani jatkaa harrastuksiani ja pääsykokeisiinkin lukeminen onnistuu maailman toiselta puolen. Tän blogin tein pitkän harkinnan jälkeen, ihan vaan jakaakseni mun kommenluksia maailmalla sukulaisille ja kavereille. Katsotaan kuinka kauan blogi pysyy pystyssä (en saa pidettyä kaktustakaan hengissä...).  

Nyt istun mun huoneessa koneen ääressä, niinkuin aika useesti. Ajatukset harhailee kun katson lattialla olevaa melkein pakattua matkalaukkua (oikeesti melkein tyhjää, koska asioita ei kannata hoitaa ajoissa...xD) Huomenna käyn vikaa kertaa pitkään aikaan nukkumaan omaan sänkyyn, tiistai aamuna lähden kohti Sydneyä mukanani biksut, lenkkarit, passi ja pelkkä menolippu! Tuntuu niin hullulta ajatella, että kohta mun koti on maailman toisella puolella 15 000 kilometrin päässä täältä! En voi muuta sanoa kuin blogin nimeenkin viitaten, Carpe Diem-tartu hetkeen.

-Reetta