10 päivää maapallon tällä puolen!

Selvisin tälle puolen maapalloa elävänä! 30 tunnin matka ei tuntunut missään. Sain nukuttua suhteellisen hyvin lennoilla, kiitos niskatyynyn ja Cathay Pacificin tarjoamien vilttien! Viimeinen lento Hong Kongista Sydneyyn oli jo hieman puuduttava ja aika tuntui kuluvan todella hitaasti, mutta siitäkin selvittiin. Etukäteen jännittämäni Australian tulli ( kiitos tästä kuuluu Australian rajalla ohjelmalle, jota muten kuvattiin kentällä juuri samaan aikaan!) olikin läpihuuto juttu, ketään ei kiinnostanut laukkuni sisältö, varallisuuteni, taikka viisumini.

Elämä täällä on alkanut hyvin. Host-perheeni on tosi mukava ja lapset niin suloisia! Aika on kulunut nopeasti, lapset pitävät huolen ettei tekemisen puutetta tule. Oon sopeutunut tänne todella nopeasti. Oli heti alusta asti tervettullut olo! Kielen kanssakaan ei ole ollut pahemmin ongelmia. Ymmärrän yleensä lähes kaiken mitä kuulen, (ellei joku puhu tosi vahvalla Aussi-aksentilla) vastaaminen toisinaan saattaa viedä tovin, mutta eiköhän se siitä! On ollut hauska huomata, miten täällä tehdään ihan pienetikin asiat toisin, kuten osoitetta kirjoittaessa ilmoitetaan ensin talon numero kadun nimen sijaan. Paljon on siis opeteltavaa...  Lisäksi ihmiset täällä on oikeasti todella ystävällisiä, aina kysytään kuulumisia ja tervehditään iloisesti!

Ekat päivät täällä kuluivat lähinnä ihmetellessä ja asioiden hoitamisessa. Pikkuhiljaa oon alkanut saada rutiineista kiinni ja uskallan hakea jääkaapistakin jo ruokaa xD. Hankittiin yhdessä host-äitin kanssa mulle paikallinen liittymä ja pankkitili, lisäksi käytiin anomasssa medicare kortti. Kaikki sujui yllättävän helposti!

Viikonloppuna kävimme tässä lähellä kevät markkinoilla, oli hieman isommat markkinat kuin meilläpäin kotona... Lapsille oli valtavasti kaikkea tekemistä. Söin niin hyviä suklaakuorrutteisia mansikoita! Sunnuntaina kerkesin jo käydä treffaamassa muita aupaireja Bondi Beachilla. Rannalla oli hurjasti ihmisiä, vaikka sää oli melko kylmä ja tuulinen.

Tällä viikolla oon oikeasti päässyt jo "töihin", edellisen aupairin lähdettyä. Oon saanu väritellä, keinua, rakennella legoja ja majoja! Keskiviikkona kävimme Taronga Zoossa ihmettelemässä kenguruita ja koalia. Eläinpuisto oli valtava ja sen kiertämiseen ei riittänyt päivä pienten lasten kanssa!

Näkymät parvekkeelta

Oon kerenny käydä täällä jo parikertaa lenkillä. Ei voi muuta sanoa kuin, perfect! Maisemat täällä on niin ihanat! Mäkien päältä näkyy pitkälle merenlahtiin, ja miltei jokainen tie tällä alueella vie rantaan. Tää talo on aivan ihanalla paikalla, rinteessä, meren rannalla. Alas rantaan vie portaat (joita on enemmän kuin tarpeeksi, ainakin noustessa...), rannassa on laituri, jossa kasa suppailu-lautoja ja kajakkeja. (Lämpimiä kesäpäiviä odotellessa..) Aidoilla istuskelee papukaijoija ja koivujen sijasta pihalla on palmuja ja eucalyptus-puita. On niin hassua miettiä, että täällä on mun koti seuraavat kuusi kuukautta!

-Reetta

And so the adventure begins

Mulla on aina ollu haaveena lähteä ulkomaille pitemmäksi aikaa. Rakastan matkustelua ja aurinkoa. Paljon oon nähnyt jo maailmaa perheen kanssa lomaillessa sekä erilaisten leirien ja kisamatkojen kautta. Joka matkan jälkeen oon huomannu miten paljon enemmän maailmalla on mulle näytettävää. Aiemmin ei yksinkertaisesti ole vain ollut aikaa lähteä, koulu ja harrastukset, ovat rytmittäneet mun

arkea koko pienen elämäni. Nyt lukiosta valmistuttuani päätin toteuttaa yhden unelmistani, tarttua hetkeen ja lähteä viettämään välivuotta Australiaan! 

Viimeiset kymmenen vuotta arki on ollut aika samanlaista vuodesta toiseen. Kesäisin suunnistin ja leireilin, talvisin päivät meni koulussa ja illat jäähallilla. (+lauantai aamun ihanat kello kasin treenit.) Kaverit koostui lähinnä treenikavereista, koska koulukavereita ei oikeasti vain kerennyt nähdä arkena. Onneksi kummankin lajin kautta sain ihania elinikäisiä ystäviä joita ilman en ois varmaankaan jaksanut näin kauaa! Nyt tuntui kuitenkin vain siltä että on pakko vaihtaa maisemaa, edes hetkeksi.

Australia on aina kiinnostanut mua. En oikein tiedä itsekkään miksi, se on aina vaan tuntunut sellaiselta maalta jossa olis kiva viettää pitempikin aika.  Lukiossa kaikki muut miettivät minne hakisivat valmistuttuaan, minä en. Mulle oli aika selvää alusta asti että haluan ensin matkustella ja sitten vasta miettiä opiskeluja. Lääkis mulla on toki aina ollut haaveena, mutta haluaisin opiskella ulkomailla. Englanti ei ole ollut mulle koskaan helppoa, joten tämän takia Australia ja Au Pair jutut valikoituivat välivuoden kohteeksi. Ketä nyt ei kiinnostaisi lähteä surffaamaan koalakarhujen ja kenguruiden kanssa? ;)

Lähteminen tuntuu yllättävän helpolta. Oon oottanut pääseväni lähtemään jo niin kauan, että oon niin innoissani vaan, enkä ees tajuu miettiä muuta. Tuntuu ettei mulla täällä Suomessakaan oo mitään mikä pidättelis. Toki kavereita ja perhettä tulee ikävä, mutta tiedän että ne on täällä mua oottamassa takas. Australiassa voin halutessani jatkaa harrastuksiani ja pääsykokeisiinkin lukeminen onnistuu maailman toiselta puolen. Tän blogin tein pitkän harkinnan jälkeen, ihan vaan jakaakseni mun kommenluksia maailmalla sukulaisille ja kavereille. Katsotaan kuinka kauan blogi pysyy pystyssä (en saa pidettyä kaktustakaan hengissä...).  

Nyt istun mun huoneessa koneen ääressä, niinkuin aika useesti. Ajatukset harhailee kun katson lattialla olevaa melkein pakattua matkalaukkua (oikeesti melkein tyhjää, koska asioita ei kannata hoitaa ajoissa...xD) Huomenna käyn vikaa kertaa pitkään aikaan nukkumaan omaan sänkyyn, tiistai aamuna lähden kohti Sydneyä mukanani biksut, lenkkarit, passi ja pelkkä menolippu! Tuntuu niin hullulta ajatella, että kohta mun koti on maailman toisella puolella 15 000 kilometrin päässä täältä! En voi muuta sanoa kuin blogin nimeenkin viitaten, Carpe Diem-tartu hetkeen.

-Reetta